Viisi syytä, miksi digitaalisten todistusten käyttöönotto on hidasta

Digitaalisista todistuksista (Verifiable Credentials) on tulossa yksi tulevaisuuden keskeisistä identiteettistandardeista. Niille on paljon erilaisia käyttökohteita, ja ne voivat tuoda yrityksille myös aitoa liiketoimintahyötyä. Silti niiden käyttö on toistaiseksi ollut melko vähäistä.

Jo vuonna 2023 Gartner sijoitti digitaaliset todistukset niin sanottuun early mainstream -kategoriaan, mikä tarkoittaa että niiden markkinapenetraatio kohderyhmässä on noin 5–20 %. Mistä tämä johtuu? Mikä hidastaa digitaalisten todistusten yleistymistä?

Mitä digitaaliset todistukset ovat?

Ensiksi on syytä tarkentaa, mitä digitaalisilla todistuksilla tarkoitetaan. Digitaaliset todistukset ovat sähköisiä todistuksia, joilla voidaan osoittaa luotettavasti tietoja henkilöstä tai organisaatiosta. Todistuksen myöntää luotettava toimija, ja sen aitous voidaan tarkistaa teknisesti. Näin käyttäjä voi todistaa esimerkiksi henkilöllisyytensä, ikänsä tai edustusoikeutensa ilman, että tietoja tarvitsee tarkistaa erikseen jokaisesta rekisteristä.

Esimerkiksi ajokortti, opiskelijakortti tai yrityksen valtakirja voi tulevaisuudessa olla digitaalisena todistuksena, jonka voi näyttää verkossa ja jonka aitous voidaan tarkistaa heti.

Viisi syytä, miksi käyttöönotto etenee hitaasti

1. Tietoisuus on edelleen vähäistä

Monet organisaatiot eivät yksinkertaisesti vielä tiedä, mitä digitaaliset todistukset ovat tai mihin niitä voi käyttää. Tuoreen EU:n digitaalista identiteettilompakkoa koskevan selvityksen mukaan yksi suurimmista käyttöönoton esteistä on edelleen tietoisuuden puute ja perusasioiden selittäminen.

Jos päättäjille digitaaliset todistukset tai niin kutsutut nollatietotodistukset ovat vain etäisiä ja abstrakteja käsitteitä, niitä on vaikea saada mukaan liiketoiminnan kehityssuunnitelmiin.

2. Niiden käyttöä ei vielä vaadita

Uudet ratkaisut yleistyvät usein vasta, kun sääntely ohjaa niiden käyttöönottoon. Digitaalisten todistusten kohdalla moni yritys odottaa vielä selkeämpiä pelisääntöjä ennen kuin tekee päätöksiä.

EU:n digitaalisen identiteettilompakon odotetaan tulevan käyttöön aikaisintaan tänä vuonna, eli 2026. Toistaiseksi digitaaliset todistukset nähdään monessa organisaatiossa vapaaehtoisena kehitysaskeleena.

Ilman selkeitä määräaikoja tai velvoitteita moni päättää seurata tilannetta sivusta ja toimia vasta myöhemmin, lauman mukana.

3. Ekosysteemi on vielä rakentumassa

Tilanne muistuttaa klassista “kumpi tuli ensin, muna vai kana” -pulmaa. Kukaan ei halua olla ensimmäinen liikkeellä, ennen kuin verkostossa on riittävästi muita toimijoita.

Todistusten myöntäjät eivät halua ottaa niitä käyttöön, jos palvelut eivät vielä hyväksy niitä. Palvelut puolestaan epäröivät, jos käyttäjillä ei vielä ole digitaalisia todistuksia. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että monet tekniset standardit ja sääntely ovat edelleen kehitteillä. Kun toimivaa ekosysteemiä ei vielä ole, käyttöönotto etenee väistämättä hitaasti.

4. Liiketoimintamalli on vielä epäselvä

Yksi keskeinen kysymys on, kuka maksaa ja mistä.

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, ettei yksittäisen kuluttajan pitäisi maksaa digitaalisten todistusten käytöstä. Mutta entä todistusten myöntäjät ja niitä tarkistavat tahot?

Miten kustannukset pitäisi jakaa eri osapuolten kesken? Perustuuko hinnoittelu kuukausimaksuun vai yksittäisiin varmennuksiin? Kun kustannusrakenne ja ansaintamalli eivät ole vielä selviä, yritysten on vaikea arvioida investoinnin kannattavuutta. Tämä hidastaa päätöksentekoa.

5. Asia ei ole vielä monelle kiireellinen

Monessa organisaatiossa kyse on lopulta prioriteeteista. Jos kilpailijat eivät vielä ota digitaalisia todistuksia käyttöön eikä sääntely pakota toimimaan heti, miksi rajallisia resursseja käytettäisiin uuden ja vielä hieman abstraktin teknologian selvittämiseen?

Useimmilla organisaatioilla on jo ennestään paljon kehityshankkeita digitaaliseen identiteettiin ja tietoturvaan liittyen. Kun tähän yhdistetään epävarmuus standardeista, ekosysteemistä ja kustannuksista, digitaaliset todistukset jäävät helposti prioriteettilistan häntäpäähän.

Nyt on hyvä hetki lähteä liikkeelle

Tämän selonteon perusteella voisi ajatella, että rauhassa odotteleminen on järkevin vaihtoehto. Digitaaliset todistukset eivät kuitenkaan ole mikään kaukainen tulevaisuuden visio – ne ovat tulossa väistämättä.

Juuri siksi nyt onkin mahdollisuus lähteä liikkeelle etujoukoissa. Aikainen liikkeellelähtö auttaa valmistautumaan tulevaan sääntelyyn ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaiseksi ekosysteemi muodostuu. Pilottihankkeisiin osallistuminen ja kumppanuuksien rakentaminen voivat myöhemmin muodostua merkittäväksi kilpailueduksi.

Oikein toteutettuna digitaalisista todistuksista voi tulla yritykselle kilpailuetu – ei vain pakollinen tekninen uudistus.