Digitaalinen identiteetti ja verkkoidentiteetti - mitä eroa niillä on?

Digitaalisesta identiteetistä ja virtuaali- eli verkkoidentiteetistä (joskus myös online-identiteetti) puhutaan usein samoissa yhteyksissä, erityisesti yksityisyyteen, tietoturvaan ja luottamukseen liittyvissä keskusteluissa. Vaikka käsitteet saattavat kuulostaa samankaltaisilta, ne tarkoittavat eri asioita ja niillä on erilaisia vaikutuksia niin yksilöille, yrityksille kuin yhteiskunnallekin.

Erojen ymmärtäminen on erityisen tärkeää Euroopassa, jossa digitaalista identiteettiä ja henkilötietojen suojaa ohjaavat esimerkiksi GDPR-asetus sekä eIDAS-sääntely.

Verkkoidentiteetti eli miten esiinnymme verkossa

Verkkoidentiteetti tarkoittaa sitä kuvaa, jonka luomme itsestämme digitaalisissa ympäristöissä. Se muodostuu esimerkiksi käyttäjätunnuksista, profiileista, profiilikuvista ja siitä, miten toimimme erilaisissa verkkopalveluissa, yhteisöissä ja sosiaalisen median kanavissa.

Virtuaali-identiteetti on usein joustava ja osittain tai jopa kokonaan käyttäjän itsensä rakentama. Siihen vaikuttavat esimerkiksi julkaisemamme sisältö, käyttämämme kieli sekä yhteisöt, joihin kuulumme.

Esimerkiksi markkinoinnin ammattilainen voi ylläpitää LinkedInissä asiantuntijaprofiiliaan ja verkostoitua toimialansa muiden ammattilaisten kanssa. Samaan aikaan hänen Instagram-tilinsä voi keskittyä harrastuksiin, matkustamiseen tai muihin henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiin.

Pelaamiseen tarkoitetuilla alustoilla käyttäjät puolestaan käyttävät usein nimimerkkejä tai avatar-hahmoja, joilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä heidän todelliseen henkilöllisyyteensä. Myös bloggaajat, kirjoittajat ja sisällöntuottajat voivat käyttää pseudonyymiä tai muuta alter egoa käsitellessään henkilökohtaisia tai arkaluonteisia aiheita.

Verkkoidentiteetti voi siis olla erittäin monitahoinen ja laaja-alainen. Se voi yhtä lailla olla lähes olematon, sillä kaikki eivät suinkaan halua rakentaa näkyvää virtuaali-identiteettiä. Monet pyrkivät tietoisesti rajaamaan digitaalista jalanjälkeään esimerkiksi välttelemällä sosiaalista mediaa tai jakamalla siellä mahdollisimman vähän henkilökohtaisia tietoja tai julkaisuja.

Verkkoidentiteetti mahdollistaa luovuuden, itseilmaisun ja anonyymin osallistumisen. Sillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Koska verkkoidentiteettiä ei yleensä varmenneta virallisesti, sitä voidaan käyttää väärin esimerkiksi huijauksiin, valeprofiilien luomiseen tai harhaanjohtavan tiedon levittämiseen.

Digitaalinen identiteetti – kuka olemme virallisesti

Toisin kuin verkkoidentiteetti, digitaalinen identiteetti perustuu varmennettuihin tietoihin, jotka voidaan yhdistää todelliseen henkilöllisyyteemme.

Se koostuu erilaisista sähköisistä tunnisteista ja ominaisuuksista, kuten henkilötunnukseen liitetyistä tiedoista, passitiedoista, puhelinnumerosta, sähköisistä tunnistusvälineistä tai vahvistetusta sähköpostiosoitteesta. Digitaalisen identiteetin tarkoituksena on todistaa luotettavasti, kuka käyttäjä on digitaalisissa palveluissa.

Pohjoismaissa digitaalinen identiteetti näkyy arjessa esimerkiksi pankkitunnusten, mobiilivarmenteen ja muiden kansallisten tunnistusratkaisujen kautta. Niitä käyttämällä voidaan kirjautua pankkipalveluihin, viranomaispalveluihin, terveydenhuollon järjestelmiin ja muihin korkeaa luottamusta edellyttäviin palveluihin.

Digitaalisia identiteettejä hyödynnetään myös verkkokaupassa petosten ehkäisemiseen sekä henkilöllisyyden varmentamiseen erilaisissa sopimus- ja asiointitilanteissa. Lähitulevaisuudessa eurooppalainen digitaalinen identiteettilompakko eli tuttavallisemmin EU-digilompakko (EUDI Wallet) mahdollistaa esimerkiksi ajokortin, tutkintotodistusten ja muiden varmennettujen tietojen turvallisen käytön eri EU-maissa ilman fyysisiä asiakirjoja.

Tärkeimpänä erona virtuaali-identiteettiin on se, että digitaalista identiteettiä sääntelevät tiukat standardit ja lainsäädännölliset vaatimukset. Sen myöntävät tai varmentavat yleensä viranomaiset tai muut luotetut toimijat. Tämän vuoksi digitaalinen identiteetti muodostaa perustan monille palveluille, joissa luotettavuus, turvallisuus ja vastuullisuus ovat keskeisessä roolissa.

Varmennettava henkilöllisyys ja itseilmaisu vaakakupissa

Verkkoidentiteetin ja digitaalisen identiteetin välinen ero korostuu erityisesti silloin, kun tarkastellaan sananvapautta, yksityisyyttä ja vastuullisuutta.

Verkkoidentiteetti mahdollistaa nimimerkkien käytön, anonymiteetin ja vapaan itseilmaisun. Digitaalinen identiteetti puolestaan perustuu tunnistettavuuteen ja vastuullisuuteen.

Esimerkiksi taiteilija voi julkaista ajatuksiaan tai teoksiaan nimimerkin takaa ilman, että hänen todellinen henkilöllisyytensä on julkisesti tiedossa. Jos hän kuitenkin haluaa rekisteröidä tekijänoikeuksia, tehdä sopimuksia tai laskuttaa asiakkaitaan, hänen on pystyttävä varmentamaan henkilöllisyytensä luotettavasti.

Toisaalta sosiaalisessa mediassa voidaan kohdata enenevässä määrin profiileja, jotka levittävät väärää tietoa, häirintää tai vihapuhetta ilman, että niiden takana olevaa henkilöä voidaan helposti tai ylipäätänsä ollenkaan tunnistaa tai saattaa vastuuseen teoistaan.

Tämä herättää laajempia yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. Miten anonymiteetti ja vastuullisuus voidaan tasapainottaa? Missä tilanteissa käyttäjällä tulisi olla oikeus toimia nimimerkin takaa, ja milloin digitaalisen ympäristön turvallisuus edellyttää vahvempaa tunnistautumista?

Miksi ero on tärkeä?

Verkkoidentiteetin ja digitaalisen identiteetin välinen ero on tärkeä ymmärtää kaikille digitaalisia palveluita käyttäville.

Yrityksille kyse on luottamuksen rakentamisesta tavalla, joka kunnioittaa käyttäjien yksityisyyttä. Yksilöille kyse on siitä, milloin henkilötietoja kannattaa suojata tarkasti ja milloin tietojen jakaminen on tarpeellista palvelun käyttämiseksi. Digitaalisten palveluiden kehittyessä verkkoidentiteetin ja digitaalisen identiteetin välinen suhde tulee vaikuttamaan yhä enemmän siihen, miten kommunikoimme, asioimme ja rakennamme luottamusta verkossa.

Kysymys ei lopulta ole vain siitä, mitä nämä identiteetit tarkoittavat, vaan siitä, miten ne voivat toimia rinnakkain maailmassa, jossa identiteetti on samanaikaisesti sekä henkilökohtainen tarina että luottamuksen perusta.