Mitä eroa on SES-, AES-, QES- ja Sealing-allekirjoituksilla
Kirjoittanut Daniel Gniazdo päivänä 7. huhtikuuta 2026
4 min lukuaika

Digitaalisen dokumentin sähköiseen allekirjoittamiseen on useita vaihtoehtoja. EU:n tunnistautumisasetus eIDAS määrittelee sähköisen allekirjoituksen seuraavasti:
“Sähköisellä allekirjoituksella tarkoitetaan sähköisessä muodossa olevaa tietoa, joka on liitetty tai loogisesti yhdistetty muuhun sähköisessä muodossa olevaan tietoon ja jota allekirjoittaja käyttää allekirjoittamiseen, kun allekirjoittaja on luonnollinen henkilö.”
Kaikki sähköiset allekirjoitukset eivät kuitenkaan ole laillisesti rinnastettavissa. eIDAS määrittelee kolme sähköisen allekirjoituksen tasoa. Lisäksi rinnalla on erillinen malli, sähköinen leima (sealing), joka toimii hieman eri tavalla.
Tässä artikkelissa käymme läpi:
- Mitä eri allekirjoitustasoja on ja mitä niillä tarkoitetaan
- Milloin mitäkin allekirjoitustasoa tulisi käyttää
- Miten sealing eroaa allekirjoituksista
Kolme sähköisen allekirjoituksen tasoa
Sähköisten allekirjoitusten oikeudellinen painoarvo riippuu siitä, kuinka vahvasti allekirjoittajan henkilöllisyys on varmennettu.
eIDAS jakaa sähköiset allekirjoitukset kolmeen tasoon:
- Yksinkertainen sähköinen allekirjoitus (SES)
- Kehittynyt sähköinen allekirjoitus (AES)
- Hyväksytty sähköinen allekirjoitus (QES)
Nämä vastaavat eri varmuustasoja tunnistautumisessa: matala, vahva ja korkea.
Voit tutustua eIDAS-asetukseen tarkemmin Euroopan komission tai DVV:n sivuilla.
1. Taso: Yksinkertainen sähköinen allekirjoitus eli SES
Sähköinen allekirjoitus eli SES (Simple Electronic Signature) kattaa käytännössä kaiken, mikä viittaa allekirjoittamiseen ilman erityisiä tunnistautumisvaatimuksia.
Näistä esimerkkejä ovat:
- Nimen kirjoittaminen sähköpostiin
- “Hyväksyn ehdot” -painikkeen klikkaaminen
- Allekirjoituksen piirtäminen ruudulle
- Skannatun allekirjoituksen liittäminen dokumenttiin (oheinen esimerkki)

SES-allekirjoitus riittää tilanteisiin, joissa mahdollisen väärinkäytön seuraukset ovat rajalliset eikä allekirjoittajan henkilöllisyyden vahvan varmentamisen koeta olevan tarpeen. Usein luotettavampi henkilöllisyyden todentaminen on kuitenkin tarpeen.
2. Taso: Kehittynyt sähköinen allekirjoitus eli AES
Kehittynyt sähköinen allekirjoitus eli AES (Advanced Electronic Signature) liittää allekirjoitukseen vahvan tunnistautumisen ja kryptografisen suojauksen.
Jotta allekirjoitus täyttää AES-vaatimukset, sen pitää:
- Olla yksilöllisesti sidottu allekirjoittajaan
- Mahdollistaa allekirjoittajan tunnistaminen
- Olla allekirjoittajan hallinnassa
- Varmistaa allekirjoitetun dokumentin eheyden
Käytännössä tämä tarkoittaa, että allekirjoittavien osapuolten tulee tunnistautua sähköisellä tunnisteella, kuten pankkitunnuksilla.
Kun AES-allekirjoitettu dokumentti avataan esimerkiksi Adobe Readerilla, dokumentissa tulee näkyä allekirjoittajan nimi ja todiste eheydestä. Vastaanottaja siis näkee heti, kuka on allekirjoittanut asiakirjan ja ettei asiakirjaan ole tehty muutoksia allekirjoittamisen jälkeen.
AES sopii hyvin esimerkiksi:
- Laillisesti sitoviin sopimuksiin, kuten työsopimuksiin
- Lainahakemuksiin
- Muihin asiakirjoihin, joissa allekirjoittajan henkilöllisyys on oleellinen
Idura tarjoaa AES-allekirjoituksia ennakkokäyttöön. Voit lukea aiheesta lisää ja ottaa ominaisuuden ennakkokäyttöön täällä.
3. Taso: Hyväksytty sähköinen allekirjoitus eli QES
Hyväksytty sähköinen allekirjoitus eli QES (Qualified Electronic Signature) on korkein eIDAS-taso. Oikeudellisesti se vastaa käsin kirjoitettua allekirjoitusta.
QES vastaa suurelta osin kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta, mutta tuo mukaan lisävaatimuksia:
- Allekirjoitus tehdään hyväksytyllä allekirjoituslaitteella. Näitä ovat esimerkiksi älykortit, SIM-kortit ja USB-laitteet, jotka suojaavat allekirjoitusdataa.
- Allekirjoittamiseen käytetään eIDAS-hyväksyttyä varmennetta, jonka myöntäjän on oltava viranomaisen hyväksymä ja EU:n luottamuslistalla.
QES-allekirjoitusta käytetään lähinnä tilanteissa, joissa sääntely sitä erikseen vaatii. Näihin kuuluvat esimerkiksi:
- Viranomaisasiointi
- Tietyt terveydenhuollon prosessit, kuten potilastietojen luovutus
- Erityisen tiukasti säännellyt, esimerkiksi energia-alan sopimukset
Useimmissa liiketoimintatilanteissa AES-allekirjoitus on kuitenkin täysin riittävä.
Idura tarjoaa QES-allekirjoituksia toistaiseksi vain Norjan markkinoilla. Voit lukea aiheesta lisää täältä.
Kolme allekirjoitustasoa vertailussa
Tästä taulukosta voit vertailla eri allekirjoitustasoja yhdellä silmäyksellä:
|
SES |
AES |
QES |
|
|
Henkilöllisyyden varmennus |
Ei |
Kyllä (kansallinen eID) |
Kyllä (EU:n luottamuslistan hyväksymä) |
|
Muokkausten havaitseminen |
Ei |
Kyllä |
Kyllä |
|
Laillinen pätevyys |
Sitova (mahdollista haastaa) |
Vahva |
Vastaa käsinkirjoitettua allekirjoitusta |
|
Vaatimukset |
None |
Kansallinen eID-integraatio |
QSCD + sertifiointi |
|
Käyttöönoton vaativuus |
Minimaalinen |
Kohtalainen |
Korkea |
Organisaation sähköinen leima eli "sealing"
eIDAS-asetuksessa määritellään sähköisten allekirjoitusten lisäksi myös sähköinen leima (sealing), joka vastaa käytännössä organisaation allekirjoitusta. Se toimii yksityishenkilön antaman sähköisen allekirjoituksen tavoin, mutta kohdistuu organisaatioon yksittäisen henkilön sijaan. eIDAS määrittelee sealing-allekirjoituksen näin:
“Sähköisellä leimalla tarkoitetaan sähköisessä muodossa olevaa tietoa, joka on liitetty tai loogisesti yhdistetty muuhun sähköisessä muodossa olevaan tietoon sen alkuperän ja eheyden varmistamiseksi, ja jonka luoja on oikeushenkilö (toisin kuin sähköisessä allekirjoituksessa, jonka antaa luonnollinen henkilö).”
Lyhyesti sanottuna, sähköinen allekirjoitus liittyy luonnolliseen henkilöön ja sähköinen leima eli sealing liittyy organisaatioon.
Sealing-leimojen kolme tasoa
Sähköiset leimat noudattavat pitkälti samaa tasorakennetta kuin sähköiset allekirjoitukset. Sealing-tasot ovat niin ikään yksinkertainen, kehittynyt ja hyväksytty. Niiden vaatimukset vastaavat pitkälti allekirjoituksia, pienin poikkeuksin.
Keskeinen ero liittyy siihen, mikä varmenne näkyy dokumentissa.
Kun leimattu dokumentti avataan esimerkiksi Adobe Readerissa, allekirjoituskentässä näkyy yksittäisen allekirjoittajan sijaan leiman luoneen organisaation nimi. Organisaation puolesta allekirjoittavan henkilön henkilöllisyys varmennetaan silti prosessin aikana, mutta se vain tallentuu dokumentin taustatietoihin näkyvän allekirjoituskentän sijaan.
Miksi B2B-asiakkaat suosivat sähköistä leimaa
Monet allekirjoitusratkaisujen tarjoajat, kuten Idura Signatures, hyödyntävät sähköistä leimaa perinteisen allekirjoituksen sijaan.
Syy on yksinkertainen: useimmille B2B-asiakkaille sähköinen leima on sekä riittävä että käytännöllinen ratkaisu. Se täyttää juridiset vaatimukset ja mahdollistaa sujuvan, automatisoidun prosessin.
Esimerkiksi tanskalainen sijoitusalusta Tobi hyödyntää Idura Signaturesin authenticated sealing -ratkaisua, jossa asiakkaat tunnistautuvat tanskalaisella MitID-tunnisteella. Tämä kattaa samalla myös KYC-vaatimukset.
Näin prosessi toimii käytännössä
- Allekirjoitettava dokumentti näytetään allekirjoittajalle
- Allekirjoittaja tunnistautuu kansallisella sähköisellä tunnisteella
- Allekirjoittajan henkilöllisyys liitetään dokumenttiin todistusaineistona
- Dokumentti leimataan Iduran EUTL-varmenteella
- Valmis PDF suojataan ja tallennetaan
Lopputuloksena on juridisesti sitova dokumentti, jonka eheys voidaan varmistaa ja jonka käsittelyvaiheet ovat jäljitettävissä.
Allekirjoittajan henkilöllisyys varmennetaan taustalla, mutta itse dokumentissa näkyy organisaation nimi, esimerkiksi “Signed by Idura Signature Service”.

Minkälaisissa tapauksissa sealing-leima ei riitä?
Sealing-leimat ovat täysin riittävä ratkaisu suurimmalle osalle asiakaskunnastamme.
Jos allekirjoittajan henkilöllisyyden on näyttävä suoraan dokumentissa, tarvitaan henkilökohtainen allekirjoitusvarmenne. Tällöin allekirjoittajan nimi näkyy selkeästi, eikä sitä tallenneta vain taustatiedoksi.

Kuinka valita yrityksellesi sopivin vaihtoehto
Valinta perustuu kahteen kysymykseen:
- Pitääkö allekirjoittajan nimi näkyä dokumentissa?
- Kuinka vahvasti henkilöllisyys pitää varmentaa?
Ensimmäinen määrittää, käytetäänkö allekirjoitusta vai sähköistä leimaa.
Toinen määrittää, mikä taso (SES, AES vai QES) on sopiva.

Nämä tuotteet löytyvät tämänhetkisestä tarjonnastamme:
|
Allerkirjoitukset |
Sealing |
|
|
Yksinkertainen |
Tunnistautumista ei tarvita |
- |
|
Kehittynyt |
||
|
Hyväksytty |
- |
Valitse sinulle sopivin allekirjoituspalvelu
Päätettyäsi minkälaisen allekirjoituksen tai leiman tarvitset, seuraava vaihe on sopivan allekirjoituspalvelun valinta.
Oikea ratkaisu riippuu usein siitä, haluatko rakentaa oman allekirjoitusprosessin vai hyödyntää valmista allekirjoitusalustaa.
Idura Signatures tarjoaa white label -ratkaisuja sähköiseen allekirjoittamiseen ja leimaamiseen sähköisellä tunnistautumisella.
Voit kokeilla palvelua itse luomalla maksuttoman tilin ja aloittamalla testauksen muutamassa minuutissa.
Jos haluat perehtyä tarkemmin siihen, miten Idura Signatures toimii, voit tutustua dokumentaatioomme.
Nämä liittyvät artikkelit

Mitä on hashing ja mihin sitä käytetään?
Hashingilla on tärkeä rooli digitaalisen tiedon käsittelyssä ja suojaamisessa. Mutta mitä hashing oikeastaan tarkoittaa ja miten se toimii?
Tässä artikkelissa käymme läpi hashingin toimintaperiaatteet ja yleisimmät käyttökohteet käytännössä.
Mitä hashing tarkoittaa?
Kirjaimellisesti suomennettuna hashing tarkoittaa muun muassa pilkkomista tai hajauttamista. Tietojenkäsittelyn yhteydessä puhutaan juuri hajautuksesta. Termi hashing liittyy tiedon “hajauttamiseen” siinä mielessä, että alkuperäinen data, kuten teksti, numerot, tiedostot tai käytännössä mikä tahansa digitaalinen tieto, käsitellään matemaattisesti ja muunnetaan tasaisesti jakautuvaksi hash-arvoksi. Hash-funktio pilkkoo ja käsittelee tietoa sisäisesti pienemmissä osissa, minkä jälkeen se tuottaa lopputuloksena kiinteän mittaisen tiivisteen eli hashin riippumatta alkuperäisen datan koosta. Se näyttää yleensä satunnaiselta kirjain- ja numeroyhdistelmältä.
Hash-funktion tärkein ominaisuus on sen yksisuuntaisuus. Kun tieto on hashattu, alkuperäistä sisältöä ei voida käytännössä palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Hashing muuttaa tiedon pysyvästi tarkoituksenaan varmistaa tiedon eheys.
Hashing auttaa myös suojaamaan arkaluonteista tietoa väärinkäytöksiltä. Vaikka hyökkääjä pääsisi käsiksi hashattuun tietoon, alkuperäinen sisältö ei ole luettavissa sellaisenaan.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei hashing yksin tee tiedosta automaattisesti täysin turvallista. Hyökkääjät voivat käyttää esimerkiksi valmiiksi laskettuja tietokantoja tai muita menetelmiä yrittäessään arvata alkuperäistä sisältöä, esimerkiksi yrittäessään murtaa salasanoja. Siksi on tärkeää käyttää moderneja ja turvallisina pidettyjä hash-algoritmeja.
Hashingin lyhyt historia: algoritmi ja tietorakenne
Ensimmäisten hash-funktioiden juuret ulottuvat vuoteen 1958, jolloin Hans Peter Luhn kehitti Key Word in Context (KWIC) -algoritmin.
KWIC mullisti tekstin indeksoinnin mahdollistamalla automaattisten hakemistojen luomisen suurista tekstimassoista. Käytännössä sitä voidaan pitää aikansa hakukoneena, joka auttoi käyttäjiä löytämään tarvitsemansa tiedon nopeasti.
Ajan myötä hashingia alettiin hyödyntää monissa muissakin käyttötarkoituksissa.
Vaikka hashingia käytetään edelleen tehokkaaseen tiedon indeksointiin esimerkiksi hajautustauluissa (hash table), nykyisin sen pääasiallinen ja tärkein käyttökohde on tietoturva.
Perusperiaate pysyy kuitenkin samana: tieto muunnetaan kiinteän mittaiseksi merkkijonoksi. Toteutustavat ja käyttötarkoitukset voivat silti vaihdella merkittävästi.
Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti "kryptografiseen hashingiin", eli hash-funktioihin, jotka on suunniteltu tietoturvakäyttöön.
Esimerkki kryptografisesta hash-funktiosta
Hashingin käyttöä on helpompi ymmärtää esimerkin avulla. Otetaan kaksi eri englanninkielistä tekstilausetta, jotka ovat keskenään samankaltaisia sekä kaksi eri hajautusalgoritmia, MD5 ja SHA-256:
Teksti 1:
"The quick brown fox jumps over the lazy dog."
MD5:
9e107d9d372bb6826bd81d3542a419d6
SHA-256:
e4d909c290d0fb1ca068ffaddf22cbd0d0be6a8a3e8365e361d13ec37dd6b674
Teksti 2:
"The lazy dog is jumped over by a quick brown fox."
MD5:
3278a6f1b9bdc8a0ff58f8bfc1158fb1
SHA-256:
5da0032e38cb7b00c9ff1c1b82b5167aee0cf3e031c16f1b65d61b189b1d4cb7
Vaikka alkuperäiset lauseet muistuttavat toisiaan, niiden hash-arvot ovat täysin erilaiset kummallakin eri algoritmilla. Hash-arvoista ei myöskään voi päätellä alkuperäistä sisältöä. Lisäksi hashin pituus pysyy samana riippumatta siitä, onko alkuperäinen tieto lyhyt lause vai kokonainen kirja.
Tämä perustuu siihen, että hash-algoritmit jakavat datan saman kokoisiin osiin ja käsittelevät ne matemaattisesti.
Kuinka hashing- eli hajautusalgoritmi toimii?
Yksinkertaistettuna hashing toimii seuraavasti:
- Käyttäjä valitsee tiedon, joka halutaan hashata.
- Valitaan käyttötarkoitukseen sopiva hash-algoritmi. Yleisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi oheisessa esimerkissä käytetyt SHA-256 ja SHA3-256.
- Algoritmi käsittelee syötetyn datan ja muuntaa sen kiinteän mittaiseksi hash-arvoksi.
Esimerkiksi SHA-256 käsittelee dataa 512 bitin lohkoissa. Jos syöte on lyhyt, algoritmi täydentää sen oikean mittaiseksi ennen käsittelyä. Suuremmat tiedostot puolestaan pilkotaan useisiin osiin, jotka käsitellään yksi kerrallaan.
Lopuksi syntyy lopullinen hash-arvo eli tiiviste.
Prosessi on erittäin nopea: hash voidaan yleensä laskea mikrosekuntien aikana.
Hashingiin on saatavilla runsaasti verkkotyökaluja ja ohjelmistokirjastoja. Monet ohjelmistokehittäjät käyttävät hashingia jo päivittäin esimerkiksi:
- Salasanojen tallennuksessa
- JWT-tokenien allekirjoittamisessa
- Tiedostojen eheystarkistuksissa
- Digitaalisissa allekirjoituksissa
Kryptografisen hash-funktion tärkeimmät ominaisuudet
Turvallisilla kryptografisilla hash-funktioilla on useita keskeisiä ominaisuuksia. Näihin kuuluvat:
DeterministisyysDeterministisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä johdonmukaisuutta ja tasalaatuisuutta. Se tarkoittaa, että sama syöte tuottaa aina täsmälleen saman hash-arvon. Pienikin muutos alkuperäisessä datassa muuttaa hashin täysin.
Yksisuuntaisuus
Hashia ei voida käytännössä purkaa takaisin alkuperäiseksi tiedoksi. Tätä ominaisuutta kutsutaan preimage resistance -ominaisuudeksi.
Hash-arvojen yksilöllisyys
Hyvän hash-funktion tavoitteena on estää tilanteet, joissa kaksi eri syötettä tuottaisi saman hash-arvon. Tällaista tilannetta kutsutaan törmäykseksi (collision).
Nämä ominaisuudet tekevät kryptografisista hash-funktioista erityisen hyödyllisiä tietoturvakäytössä. Ei-kryptografiset hash-funktiot puolestaan painottavat usein suorituskykyä ja nopeutta turvallisuuden sijaan.
Käytetyimmät hajautusalgoritmit
Message Digest 5 eli MD5
MD5 oli yksi ensimmäisistä laajasti käytetyistä hash-algoritmeista. Se oli laajasti käytössä esimerkiksi tiedostojen eheystarkistuksissa sekä salasanojen tallenuksessa. Nykyään MD5:tä pidetään kuitenkin vanhentuneena ja tietoturvaltaan heikompana vaihtoehtona eikä sen käyttöä enää suositella.
Secure Hash Algorithms eli SHA-algoritmit
SHA (Secure Hash Algorithm) ei tarkoita yhtä yksittäistä algoritmia, vaan kokonaisuutta, joka sisältää useita eri hajautusalgoritmeja. Näitä käytetään laajasti tietoturvassa esimerkiksi salasanojen, digitaalisten allekirjoitusten ja tiedostojen eheyden varmistamiseen.
SHA1:stä on kuitenkin löydetty turvallisuuspuutteita, eikä sitä enää suositella tietoturvakäyttöön.
Nykyisin yleisimmin käytettyjä ovat SHA2- (esim. SHA-256) sekä SHA3-algoritmit
Niitä pidetään tällä hetkellä turvallisina standardeina arkaluonteisen tiedon hashingiin.
Muita yleisesti käytössä olevia hajautusalgoritmeja
On olemassa myös monia muita hash-algoritmeja, kuten BLAKE (jota käytetään esimerkiksi Ethereumissa), bcrypt, Argon2 ja useita muita.
Täältä löydät kattavan vertailun eri hash-funktioista.
Ajan myötä hash-algoritmit ovat kehittyneet yhä edistyneemmiksi ja turvallisemmiksi. Tämä on tehnyt hash-arvojen takaisinmallintamisesta huomattavasti vaikeampaa haitallisille toimijoille. Vaikka hasheja voidaan edelleen murtaa, niiden monimutkaiset matemaattiset taustamallit tekevät siitä erittäin haastavaa ilman merkittävää laskentatehoa.
Mihin hashingiä käytetään?
Hashingia käytetään monissa tietoturvan ja digitaalisen infrastruktuurin osa-alueissa.
Tiedostojen eheystarkistus: SHA-256-tiivisteillä voidaan tarkistaa, ettei tiedostoja ole muutettu tai vahingoitettu.
Salasanojen suojaaminen: Salasanoja ei yleensä tallenneta järjestelmiin sellaisenaan, vaan hashattuina.
Usein hashingiin yhdistetään myös salting, jossa salasanaan lisätään satunnainen lisäarvo ennen hashingia. Tämä vaikeuttaa salasanojen murtamista huomattavasti.
SSL/TLS-varmenteet: Hashing auttaa varmistamaan verkkosivustojen aitouden ja turvalliset yhteydet internetissä.
Digitaaliset allekirjoitukset: Hashingia käytetään digitaalisten allekirjoitusten aitouden ja eheyden varmistamiseen.
Aikaleimaus: Hashing mahdollistaa tiedon luonti- tai muokkausajankohdan luotettavan todentamisen.
JWT-tokenit: Hashingia käytetään myös identiteetinhallinnassa ja turvallisessa tiedonsiirrossa esimerkiksi JWT-tokenien yhteydessä.
Kaikkia näitä käyttökohteita yhdistää sama perusajatus: tiedon eheyden varmistaminen ja manipuloinnin estäminen.
Hashing vai salaus?
Hashing ja salaus (encryption) sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka niitä käytetään eri tarkoituksiin.
Hashing on yksisuuntainen prosessi: hashattua tietoa ei voida palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Salaus puolestaan on kaksisuuntainen prosessi, jossa tieto voidaan purkaa takaisin alkuperäiseksi salausavaimen avulla.
Käytännössä katsoen hashingia käytetään tiedon eheyden varmistamiseen, kun taas salausta käytetään tiedon luottamuksellisuuden suojaamiseen. Eheys tarkoittaa sitä, että tieto säilyy muuttumattomana eikä sitä ole muokattu luvatta tai vahingossa. Luottamuksellisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tieto on vain siihen oikeutettujen henkilöiden nähtävissä eikä ulkopuolinen pääse käsiksi sen sisältöön.
{% module_block module "widget_b8898677-f43e-4bb6-bfb5-213c0db93fa0" %}{% module_attribute "child_css" is_json="true" %}{% raw %}null{% endraw %}{% end_module_attribute %}{% module_attribute "css" is_json="true" %}{% raw %}null{% endraw %}{% end_module_attribute %}{% module_attribute "items" is_json="true" %}{% raw %}[{"title":"Mitä hashing tarkoittaa?","summary":"","details":"
Hashing tietojenkäsittelyn yhteydessä prosessia, jossa data muunnetaan matemaattisella algoritmilla kiinteän mittaiseksi hash-arvoksi eli tiivisteeksi. Hash-arvo toimii eräänlaisena digitaalisen tiedon “sormenjälkenä”, jolla voidaan varmistaa tiedon eheys.
\nEi käytännössä. Kryptografiset hash-funktiot on suunniteltu yksisuuntaisiksi, mikä tarkoittaa, ettei hash-arvosta voida normaalisti palauttaa alkuperäistä sisältöä takaisin luettavaan muotoon.
","icon_or_image":"image","image":{"image":{"src":"","loading":"lazy"},"size":"large"},"icon":{"size":"large","shape":"disc","fill":"fill","color":"accent","number":1,"custom_color":{"container":{"color":"#666666","opacity":100},"icon":{"color":"#ffffff","opacity":100}},"icon":{"name":"hubspot","unicode":"f3b2","type":"REGULAR"},"type":"icon","image":{"size_type":"exact","loading":"lazy"},"custom_gradient":{"start":{"color":"#38C9C4"},"end":{"color":"#0099FF"},"fallback":{"color":"#2BBAD6"},"icon":{"color":"#ffffff"}}}},{"title":"Mitä eroa on hashingilla ja salauksella?","summary":"","details":"Hashing ja salaus ovat eri asioita. Salaus voidaan purkaa takaisin alkuperäiseksi tiedoksi salausavaimen avulla, mutta hashingia ei ole tarkoitus purkaa lainkaan. Hashingia käytetään erityisesti tiedon eheyden varmistamiseen, kun taas salauksen tarkoitus on suojata tiedon luottamuksellisuus.
\nSalasanoja hashataan, jotta niitä ei tarvitse tallentaa järjestelmiin selkokielisinä. Kun käyttäjä kirjautuu palveluun, järjestelmä vertaa salasanasta laskettua hash-arvoa tallennettuun hash-arvoon alkuperäisen salasanan sijaan.
\nSalting tarkoittaa satunnaisen lisäarvon lisäämistä dataan ennen hashingia. Tämä tekee esimerkiksi salasanojen hash-arvoista yksilöllisiä ja vaikeuttaa yleisiä murtohyökkäyksiä, kuten rainbow table -hyökkäyksiä.
\nEivät. Vanhempia algoritmeja, kuten MD5:tä ja SHA-1:tä, ei enää pidetä turvallisina tietoturvakäyttöön. Nykyisin suositellaan moderneja algoritmeja, kuten SHA-256:ta, SHA-3:a, bcryptiä tai Argon2:ta käyttötarkoituksesta riippuen.
","icon_or_image":"image","image":{"image":{"src":"","loading":"lazy"},"size":"large"},"icon":{"size":"large","shape":"disc","fill":"fill","color":"accent","number":1,"custom_color":{"container":{"color":"#666666","opacity":100},"icon":{"color":"#ffffff","opacity":100}},"icon":{"name":"hubspot","unicode":"f3b2","type":"REGULAR"},"type":"icon","image":{"size_type":"exact","loading":"lazy"},"custom_gradient":{"start":{"color":"#38C9C4"},"end":{"color":"#0099FF"},"fallback":{"color":"#2BBAD6"},"icon":{"color":"#ffffff"}}}},{"title":"Mitä törmäys tarkoittaa hashingistä puhuttaessa?","summary":"","details":"Hash-törmäys tarkoittaa tilannetta, jossa kaksi eri syötettä tuottaa saman hash-arvon. Turvalliset kryptografiset hash-funktiot on suunniteltu niin, että tällaisten törmäysten löytäminen olisi käytännössä erittäin vaikeaa.
\nHashing auttaa varmistamaan, ettei tietoa ole muutettu, vääristetty tai käsitelty luvatta. Se on keskeinen osa modernia tietoturvaa, tunnistautumista, digitaalista allekirjoittamista ja turvallista tiedonsiirtoa internetissä.
\n